30/07/2015

Ärsyke

Nykymaailmassa, jossa ihmiset tuntuvat vain tyhmentyvän ja puhelimien viisastuvan, koen hyvin usein sellaisia hetkiä jolloin haluaisin vain pois. Pois kaikesta "sivistyksestä". Luonnon helmaan, elämään elämää ilman turhia ärsykkeitä. Elektronisuus aiheuttaa minulle päänsärkyä. Jatkuva "paikalla" oleminen stressiä. Puhelin piippaa taukoamatta ja yhtäkkiä huomaan että olen maannut tässä samassa paikkaa puhelinta selaten jo monta tuntia putkeen. Kadotan ajantajun. Näen siinä ajassa paljon asioita joita en oikeasti haluaisi nähdä, joista en tule hyötymään mitään oikeassa elämässäni. Ja se ahdistaa minua, koska tuntuu että olen ehtinyt menettää paljon.

Vakavasti harkitsin heittäväni älypuhelimeni pois ja hankkivani takaisin puhelimen joka osaa ehkä juuri ja juuri soittaa ja lähettää tekstiviestin. Katson läpi kaikkia mahdollisia puhelinliittymiä jotka eivät sisällä nettiä ja huomaan, että se tulisi vain minulle kalliimmaksi jos en omista rajatonta nettiä myös puhelimessani. Ahdistun hieman lisää. Se on oletus, että omistat nettiyhteyden jatkuvasti ja täten olet jatkuvasti "online". 

Oletettavaa on myös se, että omistat ainakin Facebookin. Oletus siitä on edennyt niin pitkälle, että esimerkiksi monet tärkeät työ/kouluasiat tai vastaavat pystyt tavoittamaan vain sen kautta. Muut sosiaaliset mediat ovat sitten toki plussaa. Parasta on jos löydyt jokaiselta suositulta some-sivustolta.
Näin nykynuoren näkökulmasta ja nykynuorien puolesta puhujana voisin jopa mennä sanomaan, että jos et omista yhtäkään sosiaalista mediaa, ei sinun olemassaoloakaan muisteta.

Kaikki on tehty liian helpoksi, liian helposti tavoiteltavaksi. Ihmiset unohtavat nostaa katseensa ja nähdä oikean todellisuuden edessään. Tunnen hieman pelkoa siitä kuinka pitkälle elektronisten laitteiden äly voi kehittyä. Ja millaisiksi ihmiset kehittyvät sen myötä.

Sitten huomaan, että olen koukussa eikä tätä pääse pakenemaan vaikka haluaisi.

No comments:

Post a Comment